Aina on hyvä syy juhlia ja nyt valmistaudutaan kummitusjuhliin. Halloweeni oli minusta kaupallinen tuontituote eikä mikään suomalaisten juhla ennen kuin oma poika tuli kummitteluikään. Hän kun alkoi innostua kaikesta vähän kamalasta ja pelottavasta ja haluaa myös naamioitua juhliin, niin innostuin itsekin. Sen verran väännän aihetta omaan suuntaani että meillä juhlitaan kummitusjuhlaa, ei siis Halloweeniä. Halusin järjestää omalle pojalle kummitusjuhlan ja päästää pari hänen kaveriaan meille nauttimaan ohjelmanumeroista ja koristeluiden luomasta tunnelmasta. Mitään ison porukan hulabaloota en halua organisoida, yhden synttärit vuodessa on ihan tarpeeksi. Viime vuoden juhla oli oikea menestys ja tietty pojat kyselivät, että juhlitaanko tänäkin vuonna ja pääsevätkö taas kummituslinnaan. Siitä lisää aikanaan…
Kutsukortteihin ostin valmiit tarrat ja ne inspiroivat tekemään tällaiset kortit. Taustalle syksyinen lehtipaperi. Kuun ympärille löytyi Tiimarista aiheeseen sopiva paljettipussi kummituksineen ja lepakoineen.
Juhlan ohjelma selviää kutsusta:
Pienet selitykset lienevät paikallaan. Kauhuravintolassa oli tarjolla myrkkypizzaa = vihreää elintarvikeväriä sudittu pizzan päälle homeeksi. Nakkisormet = keitettyjä nakkeja, jotka leikattu kahtia ja pyöreästä päästä viilletty pinta pois ikään kuin kynnen paikaksi. Kuravettä = kaakaota. Kuraveden lisäksi tarjolla oli myös pissaa = omenamehua. Jälkkäriksi tarjoilin zombie-jäätelöä = jäätelöauton lakukiekkoja, joihin olin tehnyt valkosuklaalla ristisilmät ja arpisuun. Kuvassa vastaavalla idealla tehty kummitusjäätelö. Pojat kyllä viisaasti kyselivät mitä tarjottavat oikeasti ovat. Varovaisuus ennen kaikkea!
Kummituslinna on rakennettu meidän portaisiin. Tein sinne punaisella villalangalla (halvinta mitä marketista löytyi) ansalangoituksen. Lisäksi ripottelin portaisiin pojan kaikki mahdolliset leluötökät. Sitten vain pojat vuorotellen linnaradalle. Jos radan suorittaja osuu ansalankaan hänen täytyy laskea rangaistukseksi 10:een ennen kuin saa jatkaa matkaa. Ötököitä täytyy väistellä. Toka kerroksessa oli huoneiden ovet kiinni ja muutaman oven takana arkut, joissa pieniä yllätyksiä kuten suklaarahoja. Yksi arkuista oli lukossa ja avain yhdestä arkuista. Minä odotin yläkerrassa ja aina kun yksi radan suorittaja lähti rataa takaisin, täytin arkut.
Hohtamistehtävä oli askartelutehtävä. Mulla oli pehmoheijastinten jätepaloja, ihan muodottomia kappaleita ja piirtoheitintusseja varattuna. Tusseilla saivat sitten piirtää heijastimista minkälaisen hirviökummitusheijastimen keksivätkin tehdä. Tein sitten niihin reijät ja laitoin narun & hakaneulan, jotta saavat heijastimet käyttöön. Tykkäsivät tästä tehtävästä kovasti. Karmeita heijastimia syntyikin!
Kauheaa leikkiä oli sitten vapaata leikkiä ja sitähän aina syntyy. Tämän vuoden juhlijoiden lisäksi löysimme kaapista yhden viime vuoden vieraan – hieman heikossa hapessa tosin (kuvassa vasemmalla).