Äidille sinivuokkoja

Askartelin taas poikani kanssa. Tällä kertaa teimme yhdistetyn lahjan ja kortin mummuille. Korttia voi pitää esillä kuin taulua. Jos perheessä on monta kortintekijää, jokainen voi tehdä oman sinivuokon ja mummu saa oikein kollaasin seinälleen. Jos olet opettaja, niin näitähän voi tehdä keväisessä hengessä luokan koristukseksi – parikymmentä vuokkoa seinällä on varmasti vaikuttava ja kaunis näky. Värejä voi varioida ja tehdä valkovuokkoja, taustakartonki voisi olla vihreä, terälehdet maalattu valkoisella ja keltaisella.

Tarvikkeet:
Sinistä paperia
Valkoista korttikartonkia
Sinistä ja valkoista sormiväriä (tai akryyliväriä)
1 vessapaperirullan hylsy (tai 1/2 talouspaperirullan hylsyä)
Vanupuikkoja 4 kpl
Liimaa
Kuumaliimapistooli ja kuumaliimapuikko

 

1.Paina vessapaperirullan hylsy litteäksi. Leikkaa hylsy kuuteen osaan.
2. Yhdestä hylsynpalasta tulee yksi terälehti. Leikkaa hylsy vielä 1/3 paksuudelta hylsyn puoleen väliin asti. Tästä tulee terälehden valkoinen sisäosa.

3.Maalaa hylsyn leveämpi alaosa sormivärillä siniseksi ja kapeampi yläosa (jonka leikkasit auki 2. kohdassa) valkoiseksi.
4. Työnnä valkoinen osa kohti terälehden perää, jolloin siitä muodostuu terälehteen valkoinen raita.

5. Leikkaa valkoisesta korttipahvista noin 15 cm x 15 cm kokoinen pala kortiksi.
6. Leikkaa sinisestä paperista 6 terälehteä. Käytä kaavana yhtä hylsystä leikattua terälehteä. Liimaa terälehdet kartongille. Vaihtoehtoisesti voit myös piirtää terälehden ääriviivat kartongille ja maalata ne sinisellä sormivärillä. Mun poika on vielä niin pieni, että paperin leikkaaminen tuottaa siistimpää jälkeä kuin maalaaminen.

7.Taivuttele vanupuikko kaarelle. Ei haittaa vaikkaa puikko painuisi vähän littiin taitoskohdista. Leikkaa puikko kahtia. Taivuttele ja leikkaa yhteensä 4 puikkoa.
8. Laita kuumaliimapistooli lämpiämään. Tee liimasta keko korttipahville, kukan keskustaan. Paina 3-4 vanupuikon puolikasta liimakekoon. Töppyyttele liimaa vielä puikon puolikkaiden ympärille ja painele sulaan liimaan loput puikot vuokon heteiksi.

9. Levitä liimaa hylsyterälehtien alapintaan. Liimaa ne paperisten terälehtien päälle.

10 a + b. Halutessasi voit myös leikata leveän kaistaleen pahvia kortin taakse ja taivuttaa sen kortin tueksi. Nyt korttia voi pitää myös pöydällä ja kaistale tukee kortin kuin valokuvan pystyasentoon.

Tadaa, ihana sinivuokko-kortti on valmis!

Kategoriat: Koristeet, Kortit, Lasten kanssa | Jätä kommentti

Onnittelukortti pikkuprinsessalle

Tuttavaperheen pikkuprinsessa täyttää 7-vuotta. Mulla oli 1 tunti aikaa suunnitella ja toteuttaa kortti. Oma vauvani veti sillä aikaa päikkäreitä kun pakkasin lahjaa paperiin. Pakettia kun käsissäni pyörittelin totesin, että tää on niin nättiä paperia, siitä saisi ihanan kortin. Jotain simppeliä pitää tehdä kun aikaa ei ole pikkunäpertämiseen.

Neiti on iso ja pieni yhtäaikaa – eskarilainen, tiedäthän. Iso jo verrattuna muihin päiväkotilaisiin, pieni verrattuna koululaisiin. Omasta mielestään tietty iso tyttö, silti kovin herkkä ja aivan leikin maailmassa.

Tarvikkeet:
Korttipahvi
4 erikuvioista paperia (minulla 2 kukkakuvioista ja 1 pinkki, 1 taustapaperi)
kohoväriä
pitsiä

Leikkaa paperista kortin kuvan osat: 7, v, mekon pusero-osa, mekon hameosa, balettitossut. Leikkaa pitsistä pieni pala, jonka liimaat pusero- ja hame-osien väliin peittämään sauman.

Liimaa korttipahviin valitsemasi taustapaperi. Liimaa taustapaperiin hameosa, sen päälle mekon pusero-osa. Liimaa alakulmaan tossut.

Liimaa lopuksi yläkulmaan 7 v.

Liimaa vielä ala-ja yläosien väliin pieni pala pitsiä peittämään osien reunat.

Nyt korttisi näyttää jotakuinkin tältä. Seuraavaksi piirrät kohovärillä kuvien reunat. Itse käytin kohovärinä Liquid Pearls-kohoväriä. Mietin vielä tässä vaiheessa valitsenko hopean vai lilan värin. Kortti kaipasi mielestäni hieman lisää särmää.  Niinpä pursottelin lilaa kuvioiden reunoille.

 

Tsadaa – valmista on! Oikein keväiset keveät värit. Tekis mieli jättää itselle noi ihasteltavaksi. No, jää näistä ainakin kuvat. Lopputulos on vallan über-söpö, ihan kuten vastaanottajakin on.

 

 

Kategoriat: Kortit | Jätä kommentti

Nukkekoti-projekti alkaa

Sain kotoa mukaani oman, rakkaan, vanhan nukkekotini. Oi että tällä on tullut leikittyä ja paljon. Talon tulee saamaan veljentyttöni. Sitä ennen haluan kuitenkin rempata tämän talon 1970-luvulta tähän päivään.

Nukkekoti on kartanohenkinen ja sitä henkeä tulen kunnioittamaan. Et siis tule näkemään talon muuttumista supermoderniksi. Kartanoromantiikka saa säilyä. 70-luvun keltsu-oranssi-värityksen haluan päivittää nykypäivän värimaailmaan ja kuvioihin. Remontissa vaihtuvat myös kokolattiamatot ja muovimatot. Nukkekotini kokonaisuuteen kuuluu alakerta, johon tulee vilvoittelu- ja oleskelutilat, saunatilat ja autotalli. Autotallin lattia ja seinät remppaan. Keskikerroksessa säilyy keittiö, ruokailutila ja makkari. Yläkerrassa säilyy makkari, olkkari ja lukunurkkaus. Talon ruskea-valkoiset seinäreunat maalaan harmaalla. Kuvasta puuttuu parveke, jonka lattiamateriaali vaihtuu ja tunaan sen kaiteitakin hiennommiksi.

Poikani kommentoi, että olisi hyvä että talon jokainen huone voisi olla ihan mikä huone vain. Kuulemma vain lastenhuone saa näyttää lastenhuoneelta, muutoin huoneiden pitää näyttää siltä, että ne voivat toimia ihan missä vain tarkoituksessa. Minusta se on hyvä idea ja otan ajatuksen käyttöön. Siten jää tilaa leikkijän mielikuvituksella ja uusi leikkijä voi vapaasti sisustaa huoneita uudelleen ja uudelleen.

Katso kuva nukkekodista myös isompana (1 Mb).

Kategoriat: nukkekoti | Jätä kommentti

Pääsiäiskortteja

Tokihan sitä piti itse tehtailla kortteja pääsiäiseksi. Mulla oli idea tehdä peukkupupuja ja -pajunkissoja pojan 7v kanssa. Hän kerrankin innostui korttien tekemisestä, joten ei kun tuumasta toimeen. Askartelu onnistuisi hyvinkin pienen lapsen kanssa, kun aikuinen ohjaa lapsen sormen osumaan oikeaan paikkaan.

Tarvikkeet:
Musta ja punainen tussi
Korttipahvi
Valkoista akryyliväriä (tai sormiväriä)

Pajunkissakorttiin piirsin pajunvarren itse ja poika teki kissat: painoi sormen väriin ja sitten kissaksi pahville. Sitten väritin vielä kissoille korvat jä hännät, silmät ja punaisen nenännipukan.

Pupukortti tehtiin samalla idealla. Poika painoi sormella pupunvartaloita korttiin. Näihin hän innostui piirtämään loputkin eli pupunkorvat, hännät, silmät ja nenät. Kuvassa on minun tekemäni kortti.

Käytin akryyliväriä, koska se kuivuu sormiväriä nopeammin. Sekä sormi- että akryyliväri ovat vesiliukoisia, joten mahdollisesti askartelun tuoksinassa syntyvät tahrat lähtevät tuoreina hyvin.

Sitten toi poika säväytti. Hän kysyi saako piirtää pajukortin ja tottakai sai. Hän piirsi kuvassa näkyvät pajunoksat ihan tuosta noin vain kortille. Minä olin lentää hämmästyksestä pyllylleni, veikkaanpa että hän teki hienommat oksat kuin itsekään olisin osannut tehdä. Nuo näyttävät ihan jonkun taiteilijan aikaansaannoksilta.

Pajunkissojen värittämistä varten hain hänelle valkoisen tussin käyttöön. Sai sillä siistimmin väritettyä pajunkissat kuin mitä akryylivärillä ja sormilla tai edes pensselin kanssa olisi saanut.

Kyllä äiti on nyt ylpeä pojastaan! Tämä kortti jäi sitten meille. En raaskinut lähettää sitä kenellekään.

Tässä vielä korttitehtaamme tuotoksia.

Kategoriat: Kortit, Lasten kanssa | Jätä kommentti

Kynttilöitä pääsiäisen hengessä

Martha Stewart.com:ssa oli tehty pääsiäiskynttilöitä, joista innostuin itsekin. Siellä oli liimattu kynttilöihin aitoja vehnänkorsia. Minä käytin Decoupage-tekniikkaa eli decoupage-liimaa ja serveteistä leikattuja, vihreitä suikaleita.

Tarvikkeet:
Kynttilöitä
Decoupage-liimaa
Vihreitä servettejä

Minulla meni näiden tekemiseen ehkä 2 tuntia. Minulla ei ollut vihreitä servettejä, vaan raidallisia, joista käytin vihreät osat. Niiinpä en voinut leikellä korsia ihan yhtä huolettomasti kuin vihreästä servetistä.

Leikkaa ruohonkorret. Kuvan kynttilöiden korsilla on pituutta 1/4 kahviservetin korkeudesta. Poista servetin valkoiset kerrokset.

Levitä liima siveltimellä värikerrokseen. Siirrä varovasti korsi kynttilän pintaan. Varovasti siksi, että korret ovat pitkiä ja taipuvat helposti taitoksille.

Siirtäminen pitää tehdä vauhdikkaasti, sillä liima kuivuu nopeasti. Itse liimailin irtoavia korsia vielä jälkikäteen uudestaan. Välillä liima pääsi kuivumaan ennen kuin sain korren siirrettyä kynttilän pintaan. Välillä taas korret liimautuivat vinoon, jolloin irrotin ne osittain ja liimasin uudestaan.

Halusin käyttää vihreän eri sävyjä, jotta ruoho ja siten kynttilä näyttäisi kiinnostavalta. Näiden valkoisten kynttilöiden lisäksi minulla oli yks keltainen kynttilä. Siihen valitsin tummimmat korret, jotta ne erottuisivat taustasta. Leikkasin korsia 1-3 korren ryppäiksi, säästin sillä liimamisvaivaa.

Mietin pääsiäismunien lisäämistä ruohon joukkoon. Jätin ne kuitenkin pois, jotta kynttilästä tulisi ajaton. Nyt sen ulkonäkö ei ole niin pääsiäiseen sidottu, etteikö sitä kehtaisi polttaa vielä pääsiäisen jälkeenkin. Pääsiäisen jälkeen se menee kevätkynttilänä.

Kategoriat: Kynttilät | Jätä kommentti

Helmistä uutta

Kävin eilen kirpparilla. Sieltä löytyi muutama helmikaulakoru, joista sieluni silmin näin syntyvän uusia ketjuja. Pari valkoista ketjua käytinkin sellaisenaan. Kumpikin näytti yksin tylsältä, mutta kun laitoin ne odottamaan purkamista samaan läjään huomasin, kuinka ne muuttuivat moderneiksi koruiksi yhdessä.

Halusin tehdä niistä ketjun nimikyltille. Ketjunauhat kun ovat yleensä kuolettavan tylsiä naruja, joissa on mainostekstejä. Sellaisen kun laittaa kaulaan hienostuneen naisellisen paitapuseron kanssa niin saa aikaan kauhean ruman yhdistelmän. Minusta ketjun tulee olla kaunis. Töissä käyttää kuitenkin aina kaulakorua, niin samalla voi yhdistää korun ja nimikylttinauhan. Valmiina olen tuollaisia korunauhoja joskus nähnyt, mutta ovat aika hintavia.

Helminauha nimikyltille.
Tarvikkeet: 2 x valmista helmikorua, lukko, liimaa.

Mittaa sopiva mitta nauhalle. Mittaa solmimisvaraa noin 5 cm ja katkaise kaulanauhan lanka. Pujota langan päähän 1 pieni välihelmi. Pujota kaulanauhan lanka sen ympäri ja tee päähän solmu. Näin helmet eivät karkaa pitkin lattioita, jos nauha joskus irtoaa lukosta (nimimerkillä kokemusta on). Solmi nauhat lukkoon kiinni. Liimaa nauhan päät, jotta eivät lähde pärkyämään ja solmu pääse aukeamaan. Joku voi nyt ihmetellä moista epätaiteellista liimaratkaisuani. Ehkä vielä joskus keksin tai löydän taiteellisemman tavan varmistaa, että solmu pysyy.

Tästä tuli todella edullinen koru. Maksoin pussillisesta koruja 2 e.  Loput korut odottavat vielä uudestisyntymistä.  Lukon uusiokäytin vanhasta nimikylttinauhasta.

Toinen käyttämistäni helminauhoista sisälsi vain välilhelmiä ja pitkulaisia, läpikuultavia helmiä. Toinen vähän erikokoisia valkoisia helmiä ja välihelmiä. Näet vieressä kuvan, jossa saatat erottaa millaisia helminauhat olivat alunperin, yksinään.

Näin tuli taas todistettua, että kierrättäminen kannattaa. Jonkun turhake on toisen hyödyke.

Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti

Pikkuiset kultakalat lammessa ui…

… siitäkös tämä äiti idean sai! Poikani kun oppi tämän laulun päiväkodissa, hän lauloi iloisesti ”pikkuiset kultakalat ammeessa ui”. Pieni kun oli, ei tiennyt vielä mikä lampi on, mutta amme oli tuttu juttu.

Poika kaipasi tekemistä ja minähän keksin, että nyt askarrellaan kaloja. Selitin että siihen tarvitaan pahvia, josta kala tehdään ja pullonkorkkeja joista tulee silmät ja muovipusseista leikataan palasia värikkäiksi suomuiksi. Hän oli heti valmis. Kuvassa pojan kala ylimpänä ja omani alhaalla.

Tarvikkeet siis ovat:
pahvia
muovisia pullonkorkkeja
muovipusseja
tussi
liimaa

Itse käytin pahviksi niitä laatikoita, joita kaupoissa on vauvanruokapurkkien alla. Ovat just passelin kokoisia kala-aihioiksi. Sitten vain piirtämään kalan ääriviivat pahville. Minä piirsin kalasta sellaisen perusmallisen akvaariokalan. Piirrä myös 1 ylimääräinen rintaevä (se on se evä, joka on kidusten vieressä) ja jätä sille vähän ylimääräistä vartta taittovaraksi.

Kuvassa näet rintaevät. Taita evän pää ja liimaa evä paikoilleen. Näin evä nousee kalasta kuin oikeasta kalasta ikään.

Seuraavaksi ota pari pullonkorkkia, piirrä niihin silmän mustuaiset ja liimaa paikoilleen.

Sitten leikkaa muovipussista palasia kalan suomuiksi. Minä leikkasin niitä myös pojalle avuksi, jotta hän pääsee nopeasti niitä liimaamaan eikä mene koko päivää vain suomujen leikkaamiseen. Liimaa lopuksi suomut paikoilleen ja eikun kaloja uittamaan!

Valmis kala näkyy tämän artikkelin alussa.

Kategoriat: Koristeet, Lasten kanssa | Jätä kommentti

Aarteita rosvottavaksi

Pieni (7v), innokas merirosvon alkumme haikaili kultasormuksen perään. Kauppareissulla yhtäkkiä totesi, että voitaisko ostaa hänelle sellainen kultainen leikkisormus. Kaverilla kuulemma on tosi hieno sellainen. Kauppareissulla kun oltiin, niin löytyi Fimo-massaa myyvä liike. Ostimme kultaista massaa, askartelutimantteja ja tehtailimme sitten kotona niitä sormuksia heti monta ja muitakin aarteita. Minun kaappien kätköistä löytyi koruihin helmiäkin. Poika teki pari sormusta hänkin, kultahippuja ja kuvassa vasemmalla olevan riipuksen. Kaikki nämä siis 2.5 euron Fimo-massasta, eikä jaksettu käyttää massaa ihan loppuun asti.

Sormuksen valmistaminen.

Tarvikkeet: pahvia, Fimo-massaa, koristekiviä ja helmiä.

Leikkaa pahvista suikale. Pyöräytä suikale sormen ympärille ja merkitse sopiva pituus pahviin. Näin toimien sinun ei tarvitse sovitella sormusta kun se on vielä pehmeää massaa ja herkkä venymään. Muista että siltikin sormusta on hankala saada prikulleen sopivaksi. Valmistaudu siis henkisesti tekemään useita sormuksia, jolloin sopivan kokoisen syntyminen on todennäköisempää kuin vain yhden tekemällä.

Ota pala Fimo-massaa ja pyörittele siitä abouttiarallaa sopivan paksuinen ja pituinen pötkylä. Sormuksella saa olla leveyttä reilusti yli sormukseen tulevan timantin. Leveässä sormuksessa koristeet pysyvät nimittäin paremmin kuin kapeassa. Leveää sormusaihioita on myös helpompi käsitellä niin, että se ei työstettäessä veny.

Paina sitten sormusaihio litteäksi jonkin tasaisen esineen avulla. Viivoitin on hyvä tähän. Itse käytin paksun pahvin palasta.

Kuvassa aihio on harmaan pahvinpalan alla litistymässä.

Nyt sormusaihio näyttää tältä – muodoiltaan vähän vielä turhan pyöreä sormukseksi.

Huomaa, että sormuksella saa olla tässä vaiheessa reilusti pituutta.

Paina sormilla aihiota jälleen jotain suoraa esinettä vasten, jotta sen reunat suoristuvat. Tässä käytän taas paksua pahvin palaa. Viivoitinta voisi käyttää samassa tarkoituksessa.


Leikkaa sormusaihio sopivan mittaiseksi. Jätä siihen ylimääräistä pituutta. Tarvitset sitä, jotta saat aihion päät kunnolla limittäin kun alat liittää niitä yhteen.

 

 


Kiepauta aihio sormuksen muotoon. Jätä päät kunnolla limittäin. Veitsen tai tikun avulla muovaa liitoskohta piiloon. Varo painamasta massaa jotta se ei veny pituutta. Venytä vain massan reunoja sauman kohdalta yhteenpäin, niin että saat sauman katoamaan. Sormuksen pitää jäädä paksuksi liitoskohdalta, sillä tulet painamaan tähän kohtaan koristeet. Mitä isompaa koristetta käytät sitä enemmän paksuutta tarvitset, jotta koriste ei tee sormusaihioon reikää.

Nyt on aihio valmis. Paina siihen käyttämäsi koristeet. Jos käytät muovikoristeita, niin ne pitää ottaa pois uunissa kovettamisen ajaksi etteivät ne sula. Laita silloin aihio hetkeksi kovettumaan jääkaappiin. Jos irrotat koristeet lämpimästä massasta, ne ovat yleensä tarrautuneet niin hyvin massaan kiinni, että et saa niitä irti venyttämättä sormusta. Kylmä massa ei anna helposti periksi ja saat koristeet paremmin irti niin, että niistä jää kuopat massaan. Jotkut askarteluliikkeet myyvät Swarowskin kristalleja ja ne voit jättää sormukseen paistamisen ajaksi.

Sitten vain sormus uuniin. Fimo massa kuivuu uunissa 110 c:ssa 30 min.

Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti

Korttitehtailua

Pojan kavereilla on synttäreitä – tulossa on kolmet 8v-9v synttärikutsut. Olen ostanut varastoon tarroja, joita ajattelin käyttää synttärikortteihin. Nyt oli aika ottaa nuo tarrat esiin. Niitä vähän aikaa katselin ja mietin millaisen kortin niistä tekisin. Dinosaurus-tarroista tuntui, että niistä voisi syntyä kortti.

Mun kortit syntyvät usein juuri näin. Näen mielessäni jonkin keskeisen elementin kortissa. Sen jälkeen otan sen esiin tai jos se ei ole valmis elementti niin teen sen. Sitten alan sovitella sitä eri värisiin korttipohjiin. Mulla on varastossa aika paljon erivärisiä korttipahveja just tätä varten. Sit kun tietty fiilis välittyy näistä kahdesta olen tyytyväinen. Fiilis voi olla eleganssi, reippaus, iloisuus, tyyneys tms – jokin tunne jota haluan kortin saajan tuntevan, kun kortin saa. Sit alan miettimään tarvitseeko kortti lisää yksityiskohtia ja kokeilen erilaisia vaihtoehtoja mitä tulee mieleen. Lopulta teen kortin ja vielä siinä vaiheessa usein muutan jotain kortissa.

Dinosauruskortin (beige) osalta mulla oli ne tarrat valmiina. Valitsin niistä pari korttiin. Sitten valitsin korttipahviksi sellaisen, josta tulee mieleen luonto ja dinosaurusten aika eli ruskean pahvin. Lisäksi pahvien piti sointua dinosaurusten värimaailmaan. Seuraavaksi halusin dinosauruksille jonkin taustapaperin, josta tulisi mieleen viidakko. Minulla oli sopivasti lehtipaperia ja valitsin sen. Leikkasin lehtipaperin sopivaan kokoon, liimasin sen kortipahville ja asettelin dinosaurukset paperille. Kortti oli vielä liian pelkistetty, se kaipasi lisää tavaraa. Tarroissa oli dinosauruken munia, joten lisäsin ne. Halusin korttiin vielä palmuja ja ruohoa. Leikkasin ne väripaperista.

Kortti näytti tässä vaiheessa jo valmiilta, mutta vähän vielä vaisulta. Se kuitenkin menee 8v pojalle. Sen ikäisissä piisaa vauhtia ja energiaa. Kortti kaipasi samanlaista säpäkkyyttä. Keksin, että dinosaurushan on voinut käydä puremassa ja raapimassa korttia. Niinpä leikkasin jäljet korttiin ja nyt näytti hyvältä. Valmista.

Tein vielä toisen muunnelman samasta kortista. Jäljellä oli lempeältä näyttävä dinosaurus ja tyrannosaurus. Koska ne oli piirretty sarjakuvamaisesti, halusin taustaksi jotain piirrettyä. Valitsin retro-kuvioisen paperin (kuvassa sininen). Värit olivat lempeitä, joten halusin valita korttipahviksi jotain mikä toisi korttiin säpäkkyyttä. Kortti ei saisi olla lälly. Siksi valitsin korttipahviksi tumman ja pelottavamman värin – tummanruskean. Sitten vaan liimaamaan kortin elementit ja valmista tuli.

Kategoriat: Kortit | Jätä kommentti

Jääkoristeita

Ei oo lunta, ei. Joulukuusemme seisoo pihassa kovin syksyisen oloisena. Jouluvalot luovat tunnelmaa, vaan jotain koristetta se kaipaisi. No ei kun pojan hiekkamuotit esiin ja koristeita valamaan – jäisiä sellaisia.

Täytin hiekkamuotin kylmällä vedellä ensin 1/2 väliin. Sitten muotti pakastimeen, ulkona jäätyis kans, mutta näillä pikkupakkasilla se kestää mun kärsivällisyyteen nähden liian kauan. Kun on jäätynyt, niin lisään langanpätkän ripustusta varten ja vettä piripintaan. Kohta on muotti jäätynyt. Sitten otin luomukoristeeni vähäksi aikaa lämpenemään, pieni napautus muottiin ja koriste irtoaa hyvin. Lopuksi ripustus kuuseen ja seuraavaa koristetta tekemään.

Kategoriat: Koristeet | Jätä kommentti